On joulunalusaika. Ilma on suoja, harmaat pilvet peittää taivaan ja maan. Vastatullut lumi on sulanut loskaksi. Metsästä kuuluu hiljainen kohina, sen takana moottoritiellä liikenne pauhaa. Kylätiellä on hiljaista. Vain harakka, tuo roskakatoksen kärkäs neito, on löytänyt kissan raadon ja saa siitä oivan aterian. Avara on tämä peltomaisema, mutta sen reunoja ei kuitenkaan näe silmäs, sillä etelässä kaupungin valot heijastuvat usvaisesta ilmakehästä. Siellä kauppakeskuksen parkkihallissa on pulu jostain keksinyt käytetyn paperinenäliinan ja kantaa sen tulevan pesänsä pehmikkeeksi.
Joulu saapuu myös Tyrväntöön ja Mutasten pieneen kotiin. Jouluaattona kiire viimein helpottaa. Jouluateriaa sulatellessa ja pukkia odotellessa vallitsee harras tunnelma. Aattoillan rauha kruunaa viikkojen ponnistelut. Sen jälkeen, kun vaivalla kokoon saatu jouluateria on hotkittu, isäntä makaa tyytyväisenä sohvalla konjakkia maistellen. Jos sitä siemaiset koko kannullisen, niin tunnetpa aika humauksen takaraivossasi. Nääntynyt äiti parantelee orastavaa päänsärkyään punaviinilasillisella. Liisa, perheen kultainen noutaja on vallannut parhaan nojatuolin, jossa se ynisee ja piereskelee. Onhan sitäkin muistettu tavallista runsaammalla koiran juhla-aterialla. Sitten koittaa illan kohokohta: Lapset kiljuvat riemusta kauan odotetun joulupukin tyhjentäessä pussejaan tuvan lattialle. Kaikki saavat osansa, Liisakin uuden puruluun, jonka avulla se pian näljää olohuoneen maton piloille.
Mikä on meidän täällä ollaksemme? Mitä huolisimme, vaikka pölähtäisi tuhkaksi koko tämä EU ja sen vakuusrahastot paitsi Tyrväntö ja sen ympäristö? Täällä elämme kuin äidin kohdussa vaan, täällä on meidän hyvä olla. Meillä on eukonkantoa, suopotkupalloa, maajusseille morsiamet ja Punanen Jättiläinen.
Näillä sanoin haluamme toivottaa perinteiseen tapaan lukioillemme Hyvää joulua ja tähtikirkkaita öitä vuodelle 2012.
