Talven kylminpänä aikana on mukava palata viime kesään ja sen yllättävimpään retkeen. Olimme kuulleet jossakin Nyrölässä sijaitsevasta kallioon louhitusta planetaariosta. Mikähän sekin mahtaa olla? Ajatuksissa kävi kuva käytöstä poistetusta puhelinkeskuksen luolasta, jonka katto on maalattu valkoiseksi. Siellä sitten joku heijastelee Homeplanetaarioprojektorilla tähtikuvioita ja sohii niitä laserpointterilla puhellen samala hassuja juttuja. Odotukset eivät todellakaan olleet korkealla.
Matkaan lähdettiin elokuisena viikonloppuna. Tyrväntöläiseen tapaan Parolan linja-autoasemalle kokoontui valtaisa joukko väkeä. Busseja täytyi lopulta tilata kaksi. Ne täyttyivät tosiharrastajien kirjavalla joukolla. Matka luiskahti mukavasti ja Jyväskylän pohjoispuolella olikin yllätykseksemme oikein opasteet nelostien varressa. Siispä niitä seuraten mutkikasta reitiä Nyrölään, jossa ei sitten oikeastaan ollut mitään.
Lopulta eteemme aukesi kummallinen näkymä. Keskellä metsää komean kallion kyljessä oli iso kyltti KALLIOPLANETAARIO. Sen vieressä oli asfaltoitua parkkitilaa useille linja-autoille sekä muutamalle kymmenelle henkilöautolle. Mitä ihmettä? Tännehän on selkeästi panostettu. Kaikki epäilevät ajatukset alkoivat hieman hävettää. Bussit parkkiin vaan.
Sisään mentiin teräsovista, joiden jälkeen tulimme pitkähköön luolaan, johon paikalliset tähtivalokuvaajat olivat viehättävästi ripustaneet aikaansaannoksiaan. Tästä selvittyämme menimme rohkeasti sisään seuraavasta ovesta ja mitä ihmettä taas!! Eteemme avautui valtaisa holvi, josta löytyi monikymmenpaikkainen ravintola ja mikä parasta, erinomaisen ystävällinen henkilökunta, joka kertoili paikan syntyhistoriasta ja toiminnasta. Tällaista palveluhenkeä löytyy maastamme Tyrvännön ulkopuolelta aivan liian harvoin.
Luolastossa oli myös kaksi edustustason saunaa ja muita tiloja. Todella kummallista. Tämähän kuitenkin on saanut alkunsa harrastuksesta.
Itse planetarioon mentiin pakollisen matkamuistohyllyn vieressä olevasta ovesta. Planetaario oli oikea planetaario kunnollisine tuoleineen, joihin toinen bussilastillinen mahtui mukavasti toisen nauttiessa ravintolan palveluista. Suorastaan pökerryttävän hieno paikka Törkkölän observatorioonkin tottuneille vakaville harrastajille. Ohjelmatkin olivat erinomaisia.
Lopuksi tutustuimme ympäristöön. Kallion laella oli ulkoasultaan vaatimaton tähtitorni. Sinne emme tällä kertaa päässeet. Onneksi meillä oli mukana valtaisa Dopsoni, jonka näkökentän annoime lipua pitkin alla siintävän Vasarainen-järven rantamaita. Ovat siinä pojat valinneet tähtitornilleen oivallisen paikan!!
Alas kalliolta laskeuduimme seuraten lapsille rakennettua luontopolkua vai pitäisikö sanoa tiedepuistoa. Oli hienoa huomata, että tulevat sukupolvetkin on näin hyvin huomioitu.
Paluumatkalla riittikin sitten päivän kokemuksissa sulattelemista. Pellisen Kalervo tiivisti ehkä parhaiten päivän annin toteamalla: "Suomessa on kolme paikkaa, jotka tosiharrastajan tulee kokea. Ne ovat Törkkolän observatorio, Nyrölän planetaario ja Huutijärven TB".
