Mitä
tarjota ulkomaalaisille vieraille? Tämän hankalan kysymyksen eteen
joutuu tähtitieteenharrastajakin yhä useammin kansainvälistymisen
edetessä. Aito suomalainen ruokakulttuuri on ajettu marginaaliin ja
aikoinaan kamppailu elintarvikevirastosta hävittiin. Sen yhteydessä
jouduimme nielemään solvauksia keittiötaidoistamme. Myöhemmin
maassamme vieraillut Silvio Berlusconi aiheutti suurta hämmennystä
kertomalla, että kyseessä olikin poliittinen taktikointi, oikeasti
hän pitää suomalaisesta ruoasta. Berlusconi on edelleen omassa
maassaan suosittu ja Euroopan tasolla arvostettu poliitikko, jonka
sanoilla on painoarvoa. Siihen nojaten meidän tulee tuoda jatkossa
rohkeammin esille omaa perintöämme tällä alalla ja luoda käsite
'keittotaiteen pohjoinen ulottuvuus'.
Maamme
tarjoaa lukemattomia lähtökohtia erityyppisille
ateriakokonaisuuksille. Hyvänä perustana toimii tyrväntöläisille
tuttu hämäläinen pitopöytä ja siihen liittyvä
laatikkoruokaperinne. Alkuruoaksi voisi olla
klimppisoppaa, joka rakenteeltaan muistuttaa niitä kummallisia
alkukeittoja, joihin olen matkoillani törmännyt. Olen aina
vierastanut pohjalaiseen tapaan tehtyä klimppisoppaa. Suomen eri
maakunnissa on hyvin erilainen ruokakulttuuri ja tietysti on oltava
tarkkana lopullista ruokalistaa laadittaessa, jotta päädytään
harmoniseen kokonaisuuteen. Kylmien alkupalojen kuningatar on
rosolli, joka tuo juureksiemme parhaat puolet esille. Nykyään
saatavissa valmiissa eineksissä ei ole luonnetta. Kunnolliseen
rosolliin kannattaa perinteiseen tapaan laittaa silliä, joka antaa
siihen särmää. Rosollin makua sopivasti leikkaava kastike saadaan
kermasta, kermaviilistä ja Rajamäen väkiviinaetikasta, kaikki
lähiruokaa.
Peruna-,
maksa-, porkkana- ja lanttulaatikot mielletään nykyisin aivan
turhaan vain jouluruoiksi. Lanttulaatikko saattaa kuormittaa
ulkomaalaisten vatsoja, mutta meillä suomalaisillakin menee vatsa
joskus sekaisin etelän herkkuja nautittaessa. Potut pottuina, myös
imelletyssä perunalaatikossa. Ripaus kansainvälisyyttä saadaan
mukaan makaronilaatikolla. Tarkoitan sillä perinteistä munamaitoon
tehtyä lihatonta vaihtoehtoa, josta lohkaistu pala on kaikkien
pitopöytien välttämätön lisäke. Varsinainen pääruoka
valmistetaan padassa hitaasti kypsyttämällä uunin jälkilämmössä.
Ehkä patapaisti tai stroganoff, oma suosikkini on sian- ja
naudanlihaa taidokkaasti yhdistelevä karjalanpaisti. Entä Lemin
särä, yksi Suomen seitsemästä ihmeestä? Vaihtoehdoista ei
todellakaan ole puutetta.
Ehkä
runsain kirjo löytyy jälkiruoistamme. Hyvin tunnettuja ovat
vispipuuro ja raparperikiisseli, jälkimmäinen on alkukesän 'must'.
Hämäläinen talkkunajauho yhdistettynä viiliin on monen suosikki.
Kun viiliin laitetaan mukaan ylivuotista puolukkaa tai mitä
pakastimesta sattuu löytymään, on tuloksena jälkiruoka, joka vie
kielen mennessään! Ja kaikkien perinneruokien äiti, mämmi, ei ole
sidottu pääsiäiseen, vaan on nykyisin suosittu juhannusruoka.
Jälkiruokaan liittyy toki pulmia. Olen esimerkiksi itse tottunut
länsisuomalaiseen pitkään viiliin, mutta idässä viili saattaa
olla lyhyttä. Tämä on taas niitä ongelmia, jotka täytyy jotenkin
hyvällä maulla ratkaista. Viilin lohkeamisominaisuudet saattavat
kyllä olla monelle suomalaiselle ’se juttu', mutta onneksi
ulkomaalaisten maku ei ole tässä suhteessa kovin nyansoitu.
Lopuksi
juomista. Mikään ei soinnuta perinteistä suomalaista ruokapöytää
paremmin kuin tyrväntöläinen sahti. Se on asiantuntijoiden
ylistämä perinneolut, joka on aikoinaan kelvannut jopa Ruotsin
kuninkaalle. Sahti voidaan kätevästi tiukan paikan tullen korvata
tavallisella kotikaljalla, samaa keinoa käyttivät ranskalaisetkin
kaataessaan venäläisten vierailulla itselleen pelkkää vettä.
Herkuttelun
päälle juodaan tietenkin pannukahvia kuparipannusta. Mukaan pitko
tai korvapuusteja. Näillä ohjeilla saadaan nirsot eurooppalaiset
sanattomiksi. Toivottavasti me suomalaiset tulevaisuudessa
luotamme enemmän itseemme ja tuomme rohkeasti esiin tällä saralla
oman kulttuurimme kansainvälisillä foorumeilla. Emme toki halua
antaa ruotsalaisten hapansilakkoineen ehtiä edellemme?
Oikein tarjolle asetettu mämmi
