Tätä kirjoitettaessa on vielä syksy, joka ei tunnu loppuvan ollenkaan. Eikö oikea joulu tulekaan? Muistuu mieleen lukiovuodet. Eräänä syksynä oli silloinkin pitkään lämmintä ja lauhaa. Sumuisen pyhäinpäivän aaton jälkeen ihastuin silmittömästi luokallani olleeseen tyttöön, Mirjaan, jonka oli tuntenut lapsuudesta asti. Vietimme yhdessä paljon aikaa. Kuunneltiin Hurriganesia ja keskusteltiin kehitysmaiden tilanteesta. Mutta suhteemme ei oikein edennyt toivomallani tavalla.
Sitten tuli joulukuu ja päätin antaa Mirjalle ikimuistoisen joululahjan. Olin saanut erään kaukaisen sukulaisen kuollessa perinnöksi kaukoputken. Siinä oli 6 cm linssi ja se oli pakattu hienoon puiseen laatikkoon. Päätin myydä sen eräälle tyrväntöläiselle harrastajalle. Sain aika hyvän hinnan, vaikka eihän se ollenkaan vastannut putken arvoa. Joulun alla lähdimme Jussin kanssa Hämeenlinnaan perinteisille jouluostoksille. Jonkin tekosyyn avulla pääsin hänestä hetkeksi eroon ja livahdin erääseen koruliikkeeseen. Kaupassa jännitin hirveästi, mutta sain ostetuksi sellaiset helmikorvakorut, joita olin etukäteen suunnitellut. Nyt ne olisivat kamalan vanhanaikaiset nuorelle tytölle. Kuusijuhlassa annoin hänelle pikku pakettini salaa ja teimme treffit tapaninpäivän tansseihin.
Tuon tapahtuman jälkeen tuntui, että olisin tullut aikuisemmaksi. Joulun pyhät kulkivat kuin siivillä ja koitti tapaninpäivä. Mirja oli laittanut korvakorut ylleen ja hän oli säteilevä! Välillä hän hehkui kuin aurinko. Ympärillämme pörräsi iso lauma kuhnureita, joille Mirja flirttaili. Mutta ajoittain hän loi minuun merkitsevän katseen. Voi miten ihana ilta se oli! Lumi narskui askeltemme alla, kun saatoin Mirjaa kotiin sydän pamppaillen. Erotessamme Mirja antoi minulle suukon poskelle ja kuiskasi korvaani: 'Ande, sä olet aina ollut mun paras kaverini'.
Sillä tavoin loppui se joulu, mutta nyt vuosikymmenten jälkeen ajattelen, että se oli elämäni paras joulu ikinä. Näillä tunnelmin toivotamme kaikille lukiollemme perinteiseen tapaan rauhallista joulua ja parempaa vuotta 2013.
